Moikka!
Uusi vuosi starttasi meidän osalta muutamalla huippuhyvällä treenillä!
Ollaan Tintin kanssa saatu asennetta meidän radoille ja myös mä olen saanut varmuutta enkä jää varmistelemaan turhia, vaan luotan siihen että Tintti kyllä tulee. Helmikuun alussa myös vihdoin ja viimein ne ekat kisat! Kevään tavoitteena meillä olisi siis kisata mahdollisimman usein ja karistaa vuosien takainen keinukammo lopullisesti pois. Sekin on jo hyvällä mallilla :)
Oosan kanssa kontaktitreeneissä on alkanut sujumaan melko hyvin. Tällä hetkellä 2on2off on opetuksessa mutta olen miettiny pitäisikö Oosallekin vaihtaa vaan juoksukontaktit, kun tuota vauhtia ei oikein ole :) Ennen joulua Oosa aristeli keinua, mutta vuoden vaihteen jälkeen oli imenyt jostain rohkaisua ja oli hirmuisen reipas! Meillä on pöytä vielä keinun alla, jolloin pudotus ei ole niin suuri, pikkuhiljaa aletaan madaltamaan pöytää ja ottamaan se kokonaan pois. Kepit on aika samassa tilanteessa kuin Tintillä, eli itsenäisyyttä aletaan vahvistamaan. Meillä oli puomin ylätasanteella vielä syksyllä ongelmia. Oon kuitenkin nyt keksinyt siihen Oosalle sopivan palkkauksen ja typy alkaa ottamaan jo juoksuaskeliakin. Kontakteja mennään siis hihnalla, jolloin avustaja pystyy tarvittaessa jarruttamaan 2on2offiin.
Viime treeneissä Oosalla oli rataharjoitus. Oosan vauhti oli jäänyt kotiin ja jouduin itse ohjaamaan todella tarkasti ja loppuun asti, mikä oli mulle melko vaikeaa kun olen tottunut Tintin irtoavuuteen. Oosa tarvitsi paljon kannustusta ja kurkku käheänä sieltä lähdettiinkin :D Vähän jäi huono fiilis koiran ollessa niin vetelä. Jäin kuitenkin vielä treenien jälkeen kentälle ottamaan pikkupätkiä Oosan kanssa, muutama este ja kunnon palkka. Luultavasti oltiin huvittava näky kentällä, hypittiin ja kiljuttiin niin että varmasti Oosa tajusi tehneensä oikein. Oosa tarvitseekin varmasti juuri noita onnistumisen tunteita, jolloinka ehkä sitä kestävyyttä ja vauhtia saataisiin. Loppujen lopuksi treeneistä jäi kuitenkin hyvä mieli, sain lopuksi palkata ja tehdä niinkuin juuri itse halusin ja Oosakin vaikutti oikein tyytyväiselle.
Hyvä tästä tulee, ei lannistuta pienistä vastoinkäymisistä!
Ovat koirat myös muuten niin onnellisen näköisiä päästessään möyrimään lumihankeen...
